Etsiskelin duunia melkein kolme viikkoa. Kun viimein aloin laskeskella roposia ja mietiskellä vaihtoehtoja, niin työpaikka ilmaantui vahingossa. Ja juuri minun tyyliseni, pomon haastateltavana verkkarit jalassa ja paita, joka olisi kaivannut pesua ja cv; paperi, joka oli ollut viikon kassissani.

Hostellin respa. Minulle duuni on ihan unelmatyö tällä hetkellä. Olen ihan tsiljoonasti kiitollinen. Joku sanoi minulle töitä etsiessäni, että se paikka, joka on minulle tarkoitettu, tulee kohdalle ihan vahingossa! Miten oikeassa sitä tämä joku olikaan. Ja kun ovi menee kiinni, aukeaa ikkuna jne. Ja kun sitten yhtenä päivänä toivon heittäneenä kävelin suklaakauppaan ostamaan lohdutussuklaakonvehtia, siitä tulikin onnittelusuklaa, kun pääsin hostellille asti.

Olen kuluttanut päiviä joogaillessa. Seitsemästä päivästä tulikin 30 päivän liikunnallinen haaste, olisi tarkoitus vetää reilut 30 treeniä tuossa ajassa...
Työt alkavat tiistaina, joten jatkan joogaa siitä huolimatta. Kun rahaa alkaa tippua tilille, menen oikein parille maksullisemmallekin tunnille. Eilen varasin itselleni lisää asioita loppuaussiolelleni: kun minulle jäi noita greyhoundbussikilometrejä, varasin niillä 12 yötä hostelleja ja 2 touria, toinen Melbournessa ja toinen Sydneyssä. Tänään sitten soittelin suurimman osan hostelleista läpi ja tein varauksen ja maanantaina ostan vielä YHAN 15 yön ennakkopaketin ja maksan sillä melkein kaikki viimeisen kuun yöt, täytyy siis soittaa vielä yhteen hostelliin maanantaina tuon Lisaksi ja tilata pari yötä ja loppureissu on kasassa. Mihinkäs ihminen tavoistaan pääsisi? Kaikille tiedoksi, että elämä ilman rahaa ja suurempia huveja voi olla myös erittäin palkitsevaa.

Olen oppinut matkalla tykkäämään matkalaukkuelämästä ja tottunut jakamaan huoneen useimpien ihmisten kanssa. Tosin Suomessa aion palata takaisin yhden ihmisen asuntoon; enkä ota poikaystävää lemmikikseni.

Olen oppinut kokkaamaan itselleni, jopa ihan hyvää ruokaa. Olen oppinut myös paljon, paljon rauhallisemmaksi! Olen oppinut olemaan myös armollinen itselleni ja nukkumaan 10 tunnin yöunia, jotta palaudun rankoista joogatreeneistä.

Olen myös oppinut käyttämään vaatteita enemmän kuin yhden päivän, pesemään käsipyykkiä, ja tottunut hikisiin joogakamoihin. Olen oppinut elämään yksin - siis ihan yksin ilman minkäänlaista tukiverkkoa. Minulla on 5 kk reissua takana ja 7 jäljellä. Ikävistäkään kokemuksista en tahdo eroon, joten kaikesta huolimatta, tämä on aivan ihana kokemus kaikella tavalla!

Jenkeissä aion tehdä muutakin kuin joogata; varasin juuri paikan potkunyrkkeilyleirille ja jos ne nyt suostuisivat todellakin ottamaan minut sinne, olen valmis maksamaan lentoliput ja hotelliyöt kyseiseen paikkaan, koska tätä olen odottanut jo 3 vuotta! Maksan sitten vaikka luottokortilla, mutta tänne aion mennä, jos ne vaan huolivat minut ja olen valmis luopumaan paljosta päästäkseni tänne; siirtelin jo lentolippua ja voi olla et täydy muutella jotain matkasuunnitelmia tämän takia!

Kaikkea sitä ihminen ehtiikin ajatella, kun kolmeen viikkoon ei ole mitään suurempaa tekemistä, kun ei ole rahaa tehdä mitään suurempia...
Katsotaan, miten tuo työ edistyy, odotan sitä jo innolla. Jos en olisi ehtinyt tilata lentolippuja huhtikuulle Perthiin, olisin varmaan unohtunut kauemmaksikin aikaa duuniin, mutta nyt ei voi. Ja rahaa saan juuri sopivasti elämiseen ja hauskanpitoon, mikä meikäläisen kohdalla tarkoittanee paria ylimääräistä alennettua joogatuntia ja pari halpiselokuvalippua ja itse tehtyä ruokaa. Siis ruokaa, jotain muuta kuin riisiä ja kananmunia. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, palkka tulee vasta kahden viikon päästä aloittamisesta ja sitä ennen pitää olla ahkerasti töissä. Tosin olen silmilläni ostanut jo pari vaatekappalettakin...haaveita saa aina ollakin…

Nyt täytyy taas lähteä joogaamaan, kun tavaratkin on taas kertaalleen siirretty hostellista toiseen kolmeksi yöksi ja sitten takaisin 2 kuukaudeksi samaan hostelliin, josta tulee epävirallinen kotini ja sitten se virallinen työpaikka 2,5 kk, toivottavasti!

Katja 23.1.2010