Lento Auclantiin kaikkien lentokenttäjuttujen jälkeen. Sydneyn kentällä check innissä meni 30–45 minuuttia, koska jouduin tsekkaamaan osan käsimatkatavarasta ja sitten vielä lippua ei löytynyt koneelta. Express-passilla tullin läpi nopeasti ja turvatarkastukseen ja 3 minuuttia lähtöaikaan. Ja jäin turvatarkastukseen, koska minulla oli kynsileikkurit repussa... Kun sanoin, että minulla on 3 minuuttia aikaa lähtöön, ne tarkastivat reppuni kolmeen kertaan ja yllätys, sieltä ei löytynyt mitään "vakavaa". Melkein 4 vuoden turvamieskokemuksella osaan pakata laukkuni oikein. No, onneksi miehistö oli 15 minuuttia myöhässä ja ehdin sopivasti koneeseen.

Auclandissa "hedelmä”-koira nuoli kaikki sapuskani, muttei löytänyt mitään hedelmiä, ei tullut syödyksi, kun kerrankin oli kunnon eväät lennolta. Mutta vähän shokki oli mennä ulos ja tuohon ilmastoon, hurrrr. Sitten bussilla hostelliin ja valmistautuminen seuraavana aamuna alkavaan Kiwi Experience -reissuun. Siihen ei voi mitenkään valmistautua, ihan väärä bussi minulle, partybussi!

Sitten matka kävi paikkakunnille nimeltä Mercury Bay, Roturua ja Taupo, viimeksi mainitussa pysähdyin kahdeksi yöksi. Se oli hienoa, sain käydä Graters of moonilla ja sieltä maistelemaan hunajaa: 10 erilaista ja sitten viinejä ja likooriä ja kaikki hunajaa ja kokeilla hunajaisia tuotteita.

Sitten Hot springsseille, jotka ei vastanneet Roturuan Hot pooleja ollenkaan, jotka olivat 36-, 38-, 40- ja 42-asteisia altaita ja aivan ihania. Tauposta matka jatkui River Valleyhin eli ei mihinkään, mutta niillä oli Sauna, aika kallis olikin, mutta koko rahan edestä piti kylpeä, tunnin verran saunoin 20 dollarilla

Sitten Wellingtoniin, jossa tajusin että tänne haluan uudestaan. Sieltä lautalla eteläsaarella, sieltä Nelsoniin, Westportiin. Siellä pelasin kortteja koko illan korealaisperheen kanssa ja sain 2 uutta ystävää, jotain alle 10-vuotiaita, mutta olin niille tosi cool ystävä: D Sitten matka jatkui Lake Mahinipuaan... ihan turha paikka ei missään.

Pääni alkaa olla jo aika räjähtänyt. En jaksaisi enää yhtään päivää tämän nuorison kanssa bussissa. Olen joutunut viettämään heidän kanssaan vain kolme yötä, koska vaihdoin kaikki hostellit muihin. Tänään on vuorossa Franz Josef ja skippaan täältä päivää aiemmin. Minua ei tuonne lumivuoristoon saa millään. Vaihdoin siis kaikki järjestelyt tänään ja vuorossa olisi pyykin pesua, kun ei ole enää yhtään puhtaita vaatteita jäljellä ja illalla voi mennä saunaan.

En ole syönyt ulkona, vaan kokkaillut itselleni. Se vaatii mielikuvitusta, kun ei ole jääkaappia....

Viileitä terveisiä luonnon keskeltä…Kaksi viikkoa ja pääsee rantalomalle.../15.5.2010

Chirstchurch, Kaikoura, Wellington = hotjooga, Taupo = parisanky ja Auckland. Skyjump, relax ja 2 tatuointia. Olen nyt ottanut tatuoinnin äidille ja joogalle. Yksi on vielä ottamatta, mutta voi olla että en ota sitä, minä vain itken, jos otan. Tiedättekö, kuinka paljon kylkiluiden päälle tatuointi sattuu, ihan liikaa...

Kaiken kaikkiaan Uusi Seelanti ei ole kaiken näkemisen arvoinen; kaunis on, mutta silti. Luontoa on, mutta kaupunkilaistyttö ei tätä kaipaa. Tosin elämää etsiessä voi hypätä eri rakennuksista alas, mutta silti... Odotan Fidziä.

Unohdin mainita viimeksi Cave tourista Waitamossa. Pääsin abseililla alas 100 metriin, näin glowwormeja (kiiltomatoja) ja sitten vielä kävelin 30 metrin tikkaat ylös, ja tietenkin kiipeilin kivillä ja kallioilla, söin suklaata ja join hyvää mehua. Seikkailu oli aikamoinen.

Nyt olen Queenstownissa, joka on todella tutustumisen arvoinen paikka. Adrenaliinikaupunki! Eilen tein Canyon Swingin, mikä oli ihan loistava, ja vielä 2 kertaa. Ostin kaikki kuvat ja videot ja vielä hupparinkin... Hyppäsin toisen hypyn sydänsiirtolapsille. Siellä oli sellainen tarjous, että jos hyppää toisen kerran, saa sen normaalista (39 dollaria) poiketen 15 dollarilla ja summa menee suoraan sydänsiirtolapsille. En siis voinut olla hyppäämättä.

Auclandissa on sitten vuorossa Skytowerista hyppy. Kun Uudessa Seelannissa tykätään hyppiä korkeista rakennuksista alas, niin maassa maan tavalla. Mutta sitä ennen on tarkoitus rauhoittua ja lukea kirjaa ja matkustella rauhalliseen tahtiin ja käydä vähän hot joogaamassa, kun edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. Tarkoitus olisi jo ottaa noita tatuointejakin, mutta tuntuu, että missään kaupungissa ei ole tarpeeksi aikaa etsiä paikkaa ja ottaa tatuointia… Mutta kaipa sellainenkin paikka tulee vielä vastaan, viimeistään Miamissa.

Mieleen painuvimmat tapahtumat Uudesta Seelannista ovat kaikki hypyt.

Katja 25.5.2010