Soittelin äidin kanssa ja päivittelin duuneja. Eli toinen blogi on taas julkastu ja siellä ollaan ajan tasalla. Kotiinpaluuta on suunniteltu ahkerasti ja asuntoa etsitty. Työt alkavat jo niin nopeasti, että haluaisin tietysti päästä heti omaan kotiin, mutta ehtivät vasta sitten ajan kanssa, kun ei tuota rahaakaan nyt oikeastaan ole. Vaikka vähemmällä velalla selvisin kuin oli odotettavissa. Kaikkea niin mukavaa on tapahtunut elämässä ja tulokset huomaa nyt, vuoden sapatin jälkeen. Aika rientää ja minä haluan oman kodin minne pysähtyä. Mennä töihin ja treenata niin kuin tavalliset ihmisetkin! Minä haluan siis elämän! Oikean elämän.

Päivä päivältä vahvistuu tunne siitä, että rakastan itseäni ihan mielettömästi. Pitkä taival on tultu tähän asti ja täytyy antaa anteeksi, ettei aina ole voinut olla se paras ihminen, mutta nyt tuntuu siltä että tästä on hyvä jatkaa.

Vuoden vapaus tekee hyvää, henkisesti ja fyysisesti, mutta kasvattaa niin paljon ihmistä, ettei ole tosi. En suunnitellut joogaavani koko aikaa, mutta melkein koko ajan minä niin tein ja muutuin ihmisenä: kolme kokonumeroa pienemmäksi ja helvetin paljon mukavammaksi, rauhallisemmaksi ja anteeksi antavammaksi.

Nyt tiedän, mitä haluan tulevaisuudelta, mutten tarvitse sitä kaikkea nyt heti, onhan minulla aikaa. Ensin työ ja sitten koti. Sitten aion opiskella lisää ja hankkia uuden ehkä ns. kakkostyön! Niitähän minulla on ollut useampiakin, mutta siis muualta kuin turvallisuusalalta. Sielläkin toki haluan olla, mutta nyt tarvitsen jotakin muuta siihen rinnalle. Koska olen hyvä.

Enkä halua reissuun vähään aikaan, ehkä ensi kesänä sitten seuraavaksi! Tiedän, mitä haluan ja milloin.

Kun unelmat on toteutettu, mitä sitten? Etsitään uusi unelma! Ja mietitään voisiko haaveen muuttaa unelmaksi? Olen miettinyt vakaasti koko reissun ajan, olisiko minusta joogaohjaajaksi ja kuinka pian…? Minulle on vastattu, että olen nyt jo paljon parempi kuin moni muu opettajakoulutuksessa oleva. Se tulee siis jossain vaiheessa toteutettua. Kannustusta olenkin jo saanut. Myös liikunnanohjaajaksi ja personal traineriksi on kova halu, katsotaan missä vaiheessa saan nämä unelmat toteutettua...

Ensi sunnuntaina olen jo Suomessa ja hiukan jännittää, miten vuoden jälkeen pääsee siihen Suomi-rytmiin takaisin. Vuosi on ohi. Paljon opittu ja osan asioista huomaa varmasti vasta kotona. Ja aion tosiaan kirjoittaa kirjan seikkailuistani ja itsestäni heti pikimmiten!

Kaikille lämpimiä sanoja! Kehu itseäsi, rakasta itseäsi sellaisena kuin olet! Rakasta muita sellaisina kuin he ovat, koska voit vain kannustaa heitä, et muuttaa! Ala anna koskaan periksi elämässä, Älä koskaan luovuta; voit löysätä hetkeksi ja pyytää apua, kun sitä tarvitset, mutta älä koskaan päästä kokonaan irti!

Ole niin ylpeä itsestäsi kuin voit olla. Koska jos olet hyvä jossain, ihmiset katsovat sinua, kannustavat sinua ja haluavat parasta sinulle, jotta he uskaltaisivat itse toteuttaa itseään samalla tavalla. Tosin on myös heitä, jotka haluat vain pahaa ja harmia sinulle, ei ole siis väärin jos et huomaa heitä! Älä anna heille valtaa, että välittäisit!

Et ole koskaan liian lihava, mutta aina voi liikkua tullakseen paremmaksi. EI minullakaan koskaan käynyt mielessä tiputtaa matkalla kolmea 3 kokonumeroa, mutta olen ylpeä tästä, totta kai. Ja koska tämä ei ole tapahtunut syömättömyydellä, vaan tiukalla mutta mukavalla treenillä!

Ja viimeiseksi, minusta on edelleen oudointa, kun ihmiset kehuvat rohkeuttani matkustaa itsekseen maailman ympäri ja vielä naisena! He kunnioittavat minua ja toivoisivat itse olevansa yhtä rohkeita.

Heille sanon vain, että matkustaminen, yksin ja maailman ympäri oli pienin rohkeuden aihe minulle. Paljon rankempaa minulle oli moni muu asia, kuten olla menemättä kotiin, kun äiti sai sydänkohtauksen ja joutui sairaalaan. Moni kysyy miksi, en mennyt. Koska äiti ei halunnut... Ja jos en koskaan aiemmin kuunnellut, mutta nyt kuuntelin ja tein kuten äiti pyysi!

Rankkaa oli olla yksin, kun olin sairaana, mutta selvisin siitäkin. Rankkaa oli, kun olisi halunnut soittaa kotiin ja kertoo rakastavansa heitä, mutta aina eivät vaan yhteydet toimineet.

Lainatakseni yhden kuulemani luennoitsijan luentoa. Ota puhelin käteen ja soita rakkaallesi, laulun sanoin I just called to say I love you. Tai tekstaa, lähetä Facebook-viesti, kerro siinä vieressä olevalle ystävällesi, rakkaallesi, että rakastat! Tai jos mikään näistä ei onnistu, pysähdy hetkeksi ja ajattele kauniilla sanoilla rakkaintasi! Maailmassa ei koskaan ole liikaa rakkautta, eikä rakkautta voi tuhlata! Ja koskaan et voi sanoa liikaa näitä sanoja, RAKASTAN SINUA!

Mutta viikon olen vielä Miamissa ja aurinkoon on nyt mentävä! Rentoudun ja energisoidun Suomea ja Suomen tulevaa talvea varten!

Viimeinen viikko oli kunnon lomaviikko. Söin kaikkea vähän turhempaa, en treenannut ollenkaan, join myös yhtenä iltana ilmaista vodkaa, en kuitenkaan liian paljon, ei tullut känniä eikä kankkusta, mutta kivaa oli, koska sain samalla uuden ystävän. Otin aurinkoa ja olin ja nautin, vaikka sydän olikin jo kotona.

Namaste, Kiitos tästä vuodesta!

Katja/6.9.2010