Jatkoa edelliseen kirjeeseeni. Farmarikokemukseni päättyivät juurit tänään. Valitettavasti totesin kahden viikon jälkeen, että tämä duuni, ihmiset, hostelli ja paikka eivät ole tämän kokemuksen arvoisia. Lähden siis takasin Cairnsiin ja toivottavasti löydän uuden tai uusia töitä. Ja toinen työviisumi jää muiden haettavaksi, koska sekään ei ole tämän arvoista. Minä alan olla liian vanha kaikkeen tällaiseen...

Laskuvarjohypystä vielä. Kysymyksessä oli tandemhyppy, yksin täällä ei voi hypätä ilman kokemusta. Ja sitähän minulla ei ole. En ole hypännyt kertaakaan aiemmin. Muistaakseni Uudessa Seelannissa on hypätty korkein hyppy, joka hypätään 17 000 jalasta. Minun hyppyni oli vain kolme tuhatta jalkaa (feet) matalampi. Täällä kaikki voivat hypätä laskuvarjohypyn tandemina. Vanhin hypyn suorittanut taitaa olla 106-vuotias, ainakin mainonnallisessa muodossa. Hänestä löytyy kuvakin mainoslehtisessä. Joten hyppäämään vaan! Täällä on aika yleistä hypätä laskuvarjolla. Sellainen turistikokemushan se täällä on, kuten benjihypytkin. Hintaa hypyllä on paikasta riippuen; esim. Sydney, Brisbane, Byron Bay, Mission Beach noin 300 dollaria, joka taitaa nyt olla vajaa 200 euroa! Hintaan sisältyy hyppy, sertifikaatti hypystä ja jäsenyys, joka kestää useamman kuukauden. Ilman jäsenyyttä ei voi hypätä. Ja tietenkin kirjoitetaan vastuuvapautuspaperi ja lähiomaisen nimi, että jos jotain menee pieleen, ei voi syyttää firmaa.

Mutta kuitenkin kaikki on turvallista, hypätään aina laskuvarjon kanssa, remmejä on sinne tänne, lasit päässä ja umpinaiset kengät jalassa! Ja koulutettu ja kokenut hyppääjä hyppää yhdessä kanssasi.

Koska kuulun YHA:han (hostelliketjun jäsenkortti) niin sain ilmaiseksi 25 dollarin arvoisen hyppypaidan! Sen säästän kunnes se kulahtaa. Se on pieni muisto 100 dollarin kuvien lisäksi. Hyppykaverini otti minusta noin 200 kuvaa koko hypyn aikana. Vielä olisi voinut valita lisäksi dvd:n, mutta se ei lämmittänyt niinkään minua ja hintaakin olisi tullut tietysti lisää. Kaikki hyvä maksaa. Mutta hyppy on kyllä hyppäämisen arvoinen, ehdottomasti.

Pienkoneesta hypätään. Kerralla mukaan mahtuu noin kuusi hyppääjää kuljettajan ja tandemhyppääjien kanssa. Koneessa istutaan tosi lähekkäin parin kanssa, ja jopa syliin mennään juuri ennen hyppyä. Kannattaa siis esitellä itsensä ennen hyppyä! Ohjeistus oli aika vähänlainen, kun tandemhypyssä ei tarvitse juuri mitään tehdä. Ohjeistuksessa käydään läpi, että kun hypätään koneesta, kädet kiinni hihnoihin ja jalat takakenoon.Kun hyppy lähtee, jalat menevät banaanin kaarelle. Sitten kun kaveri tökkää sinua olkapäähän ilmassa, voi kädet siirtää lentoasentoon ja sitten ollaan ihan kaarella. Sitten kun laskuvarjo tulee esiin, voi ottaa hihnoista hetkiseksi kiinni, koska hihnojen kiristyminen tömähtää vähän haaroihin ja rintaan. Sitten onkin valmiina hiljalleen laskeutumiseen.

14000 jalan hyppyyn kuuluu reilu minuutin vapaapudotus. Sitten laskeudutaan suoraan rannalle, jos hyppää Mission Beachillä. Silloin näkee koko ihanan maiseman... Great Barrier Reef, turkoosinvärinen meri, ranta ja koko Mission Beachin kaupunki. Ja kaikki on niin sanoinkuvaamattoman kaunista, etenkin jos on aurinkoista ja lämmintä! Menin ihan sanattomaksi, kun kaikki oli niin hienoa katsoipa mihin tahansa. Voi olla että hyppään jopa uudestaan! Vaikkei se ole samanlaista kuin ensimmäisellä kerralla, hurmaavaa se voi silti olla. Mutta todellakin parhaimmat minuutit elämästäni!

Ja voi toki olla, että seuraavaksi teen sellaisen vaakatasohypyn. Se olisi tuolla Cairnsissä ja sen voisi sitten ”antaa” joululahjaksi itselleen. Mutta siitä lisää sitten, kun on sen aika.

Ja nyt on aika pakata vähäiset tavarat ja siirtyä eteenpäin elämässä, tällä hetkellä Cairnsiin. Aion olla siellä kaksi viikkoa. Jos ei töitä löydy, sitten jatkuu matka. Katsotaan mitä elämällä on minun varalleni tarjota.
Katja/10.12.09