Teksti: Kaisa Järvelä, kuva: Sonja Tuomi

 

Anu-Maria Laitinen toimi Keliakialiiton hallituksessa kaksitoista vuotta, viimeiset viisi vuotta varapuheenjohtajana. Tuona aikana oman sairastamisen ehti käsitellä perusteellisesti. Keliakialiitto puolestaan pääsi hyötymään Laitisen vahvasta johtamisosaamisesta. Vuoden vaihteessa koitti jäähyväisten aika.

Jos Anu-Maria Laitiselle olisi heti keliakiadiagnoosin jälkeen ennustettu, että hän tulee tekemään huikean vapaaehtoisuran Keliakialiiton hallituksessa ja kertomaan sairaudestaan muun muassa televisiouutisissa, hän olisi todennäköisesti pitänyt ennustajaa hulluna.

Keliakiadiagnoosi tuli kotoa muuttamassa olevalle 16-vuotiaalle järkytyksenä. Helpotusta ei tuonut edes se, että Laitisen isä oli sairastanut keliakiaa jo vuosia, ja perheessä oli aina kokattu ja leivottu gluteenittomasti.

– Sairaus tuntui elinkautistuomiolta, Laitinen muistelee diagnoosin jälkeisiä tuntemuksiaan.

Nyt 29 vuotta myöhemmin hän tietää, että sopeutuminen tapahtuu aikanaan, kun löytää itselleen sopivan tavan käsitellä asiaa ja etsii ympärilleen vertaistukea.

– Olen huomannut, että mitä enemmän puhun sairaudestani, sen paremmin olen sinut sen kanssa.

Laitiselle sopiva paikka asian käsittelemiseen löytyi Keliakialiitosta, jonka hallituksessa hän on oman sopeutumisensa ohessa päässyt edistämään koko Suomen keliaakikkojen asiaa – muun muassa siellä televisiouutisissa.

Strategia muuttui vaikuttavaksi toiminnaksi

Laitinen lähti keliakiayhdistystoimintaan mukaan vuonna 2003, kun perheenjäsen vinkkasi, että Pohjois-Savon keliakiayhdistyksen hallitus kaipasi uusia jäseniä. Tuolloin Kuopiossa asunut Laitinen oli kotona pienten lasten kanssa, ja vapaaehtoistyö tuntui hyvältä keinolta vaikuttaa itselle tärkeään asiaan.

– Keliakia oli minulle osa jokapäiväistä arkea, mutta monelle muulle se oli tuolloin vielä tuntematon sairaus, hän muistelee.

 

 

"Mitä enemmän puhun sairaudestani,

sen paremmin olen sinut sen kanssa."

 

 

Ura paikallisyhdistyksen hallituksessa ei ehtinyt kestää kauan ennen kuin Laitinen löysi itsensä liittohallituksesta, ja vuonna 2011 hänet valittiin liittohallituksen varapuheenjohtajaksi.

– Asiat ovat menneet Keliakialiitossa kahdentoista vuoden aikana huikeasti eteenpäin, Laitinen kehuu.

Hän itse on päässyt osallistumaan sekä liiton strategioiden laatimiseen että niiden onnistuneeseen jalkauttamiseen.

Erityisen hienona kokemuksena on jäänyt mieleen psykologiseen ja sosiaaliseen tukeen keskittynyt Hehkuva-projekti, jossa Laitinen oli mukana ideointivaiheesta aina projektin valmistumiseen asti.

– Oli upeaa nähdä konkreettisesti, miten yhdessä laadittu strategia muuttui toiminnaksi, jolla oli ihmisten hyvinvointiin selkeää vaikutusta.

Johtajia, lääkäreitä ja lakimiehiä 

Laitisen vahvuus hallitustyössä on ollut se, että hän on osannut arvioida Keliakialiiton toimintaa sekä kokemusasiantuntijan että johtajan näkökulmista. Jo ennen hallitukseen lähtemistä Laitinen oli työskennellyt johtamiskonsulttina, ja pian hallituksessa aloitettuaan hän alkoi opiskella johtamista yliopistossa. 

– Olen tuonut asiantuntemukseni alusta asti Keliakialiiton käyttöön ja ollut myös tiukasti kriittinen silloin, kun siihen on ollut tarve, hän toteaa.

Laitinen onkin sitä mieltä, että keliakialiiton hallituksen jäseniä ei kannata valikoida pelkästään alueellisin perustein, vaan mukaan tarvitaan monipuolisesti eri alojen asiantuntijoita.

– Hallituksessa olisi hyvä olla ainakin johtajia, talousjohtaja ja lääkäri. Myös lainopillinen asiantuntemus on tervetullutta, hän listaa.

Kaiken asiantuntemuksen ei tarvitse olla akateemista, vaan hyötyä voi olla mistä tahansa erityisosaamisesta. Kaikkein tärkeintä vapaaehtoisuuteen perustuvassa työssä on Laitisen mielestä tahto.

 

 

"Ihmisten keskinäinen välittäminen

on aivan huippujuttu!"

 

 

– Täytyy olla halua laittaa itsensä alttiiksi, ottaa vastuuta ja antaa työlle omaa aikaansa.

Jos hallitukseen ei saada samalla kertaa kaikkea tarvittavaa osaamista, rohkean konsultoiva ote voi korjata tilanteen.

– Jos hallituksen jäsenet tietävät, mistä tarvittaessa pyytävät apua, tilanne on jo hyvä.

Oikea tieto on tärkeää

Laitinen kuvailee itseään johtajana osaamisen kehittäjäksi, henkilöstöjohtajaksi ja tiedolla johtajaksi. Viimeiseen viitaten hän arvostaakin Keliakialiitossa sitä, että toiminta on aina perustunut tieteellisesti tutkittuun tietoon.

– Keliakiasta ja sen hoidosta liikkuu internetissä huolestuttavan paljon väärää tietoa. On tärkeää, että oikeaa tietoa on saatavilla, ja Keliakialiitolla on sen levittämisessä iso rooli. Valistustyötä pitää tehdä koko ajan lisää, hän muistuttaa.

Itse Laitinen kertoo väitelleensä gluteenittomaan ruokavalioon liittyvistä kysymyksistä sosiaalisessa mediassa kyllästymiseen asti. Usein keskustelukumppaneiden argumenteissa sekoittuvat sujuvasti tieto, mielipiteet ja täysin väärät käsitykset.

– Toivon, että ihmiset luottaisivat keliakian hoidossa lääketieteeseen, ravitsemustieteeseen ja psykologeihin, Laitinen vetoaa.

Kaikki muu on väistänyt

Viimeiset kaksitoista vuotta Keliakialiiton hallituksen kokoukset ovat menneet Laitisen elämässä kaiken muun edelle. Viikonloppumenot ja jopa omien syntymäpäivien juhliminen ovat väistäneet kokousten tieltä.

– Työviikon jälkeen on joskus väsyttänyt lähteä lauantaina aamuyhdeksältä alkavaan kokoukseen, mutta koskaan en ole edes harkinnut jääväni pois, Laitinen toteaa.

Työ itselle tärkeän asian puolesta on tuntunut merkitykselliseltä, ja sitoutumista on vahvistanut entisestään muiden vapaaehtoisten tuki ja into.

– Yhdistystoiminnassa ihmisten keskinäinen välittäminen on aivan huippujuttu. Se on kasvattanut motivaatiota ja ollut kaikkein tärkein apu myös omassa sopeutumisprosessissa, Laitinen kiittää, ja vähän itselleenkin yllätyksenä liikuttuu.

Mieleen palaa Keliakialiiton vuoden takainen juhlakonsertti, jossa matka Tampere-talon käytävän poikki täyttyi kymmenistä yhdistystuttavien halauksista. Sillä hetkellä heräsi tunne, että sairaus oli tuonut elämään myös jotain upeaa: verkoston ihania vertaisia, joista oli vuosien aikana kasvanut ystäviä ja tuttavia.

Laitisen ura Keliakialiiton hallituksessa päättyi vuoden 2017 loppuun. Jo alkuvuodesta hän sai kuitenkin kutsun Keliakialiiton digitalisaation mahdollisuuksia pohtivan projektin ohjausryhmän puheenjohtajaksi. Hyvää naista ei sovi päästää kokonaan menemään.

 

Juttu on julkaistu aiemmin Keliakia-lehdessä 5/2017

Anu-Maria Laitinen

  • Syntynyt 28.9.1972 Alajärvellä

  • Asuu ja työskentelee Tampereella

  • Ekonomi ja filosofian maisteri.

  • Pohjois-Savon keliakiayhdistyksen hallituksessa 2003–2004

  • Keliakialiiton hallituksessa 2005–2017

  • Keliakialiiton hallituksen varapuheenjohtaja 2012–2017

  • Suorittanut hallitusammattilaiseksi pätevöittävän Hyväksytty hallituksen jäsen -tutkinnon vuonna 2014

  • Työskentelee Tampereen kaupungin tietohallinnossa yhteisövastaavana