Kukkaloistoa, kaatosadetta ja Alppi-maisemia

Olin kuullut niin paljon kertomuksia liiton Itävallan-Saksan matkoista ja viimein tänä vuonna sain mahdollisuuden päästä itse kokemaan kertomukset todeksi. Keliakialiitto päätti tänä vuonna järjestää kaksi peräkkäisillä viikoilla toteutettua matkaa, koska aiemmin kaikki halukkaat eivät olleet mahtuneet matkoille mukaan.

Kesän ensimmäinen jäsenmatka oli loppuunvarattu. Osallistuin jälkimmäiselle, jolle olisi vielä mahtunut lähtijöitä mukaan. Vaikka ryhmän koko oli normaalia pienempi, se ei tahtiamme haitannut. Ehkä jopa päinvastoin!

Ensimmäinen jännitysmomentti oli sää, sillä ensimmäisen ryhmän matkalla oli ollut hurja helle. Ennen lähtöä ei oikein tiennyt, pakatako hellevaatteita vai alppiolosuhteiden edellyttämää toppatakkia.

Ensimmäisenä päivänä lentomme määränpäästä Münchenistä matkamme jatkui kohti Itävaltaa. Illaksi pääsimme perille Ischglin viehättävään alppikylään ja hotelli Goldener Adleriin.

Maineensa veroinen Goldener Adler

Olin monesti kuullut Goldener Adlerin gluteenitonta tarjontaa verrattavan jopa gluteenitonta ruokavaliota noudattavien taivaaksi, joten odotukset olivat vähintäänkin korkealla, kun ensimmäinen illallinen oli edessä. Ja toden totta kyllä viiden ruokalajin illallinen oli maineensa veroinen!

Hotellin – hieman erikoisenakin – toiveena oli, että jokainen istuu samassa pöydässä koko kolmen päivän vierailumme ajan. Kiitos erinomaisesta illallisseurasta Outi Solkia, Anne Salmi, ryhmämme kuopus Aino Salmi ja tietenkin aviomieheni Timo Puronurmi!

Yhtenä retkikohteenamme oli Samnau Sveitsissä, jonne oli tarkoitus päästä viidellä hiihtohissillä. Paikallisoppaamme kertoivat jo retkemme alussa, että ukonilmariskin vuoksi emme mahdollisesti pääse aivan perille asti. Näin kävikin ja matkamme tyssäsi neljännen hissivälin jälkeen. Alppimaisemat olivat kuitenkin huikaisevia ja hiihtohisseistä onnistuimme “bongaamaan” murmeleita.

Paluumatkalla osa ryhmäläisistä käveli viimeiseltä hissivälipysäkiltä alas laaksoon, yli korkealla sijaitsevien riippusiltojen. Tässä kohtaa ”papukaijamerkki” Eila Mäki-Hollannille sekä myös itselleni riippusillan ylityksestä!

Kävimme myös tutustumassa Innsbruckin kaupunkiin, joka on kuuluisa ennen kaikkea siellä järjestetyistä olympia- ja muista talviurheilukilpailuista. Kävimme Bergiselin hyppyrimäellä ja ylhäällä tornissa asti. Se osoittautuikin varsinaiseksi arkkitehtoniseksi taidonnäytteeksi, jonka on suunnitellut nyt jo edesmennyt irakilaisbrittiläinen arkkitehti Zaha Hadid. Bergiselin hyppyrimäen tornissa arvostus mäkihyppääjiä kohtaan kasvoi entisestään.

Kohokohtana Mainaun kukkaissaari

Matkan yksi ehdoton kohokohta oli Mainaun kukkaissaari Sveitsin, Saksan ja Itävallan rajalla olevalla kauniilla Bodensee-järvellä. Mainaun saari linnoineen on hieman yllättäen Ruotsin kuninkaallisen Bernadotte-suvun omistuksessa. Huolimatta hienoisesta kateudesta ruotsalaisia kohtaan saari täytti odotukset näyttävine kukkaistutuksineen ja perhostaloineen.

Toki aina jotain parannettavaakin reissatessa löytyy ja tällä kertaa parannettava liittyi hotelliimme Saksan Friedrichshafenissa. Koska vertailukohta Goldener Adlerin erinomaisiin illallisiin oli olemassa, tämän hotellin ravintolan keittiö ei yltänyt vastaaviin mainetekoihin. Kuten joku matkalla olleista totesi, parempaa kotiruokaa saa kotona. Viisi keitettyä perunaa kastikkeella ei ehkä aivan täyttänyt toiveita.

Vaikka tällä matkalla onnistuimme murmeleita näkemäänkin, Päiväni murmelina -elokuvan päähenkilön kokemusta ei todellakaan matkalla syntynyt. Kyseisessä elokuvassahan päähenkilön jokainen päivä on samanlainen ja toistuu monotonisesti. Onnistuimme lyhyessä ajassa näkemään ja kokemaan paljon: niin kaatosateesta läpimärkiin vaatteisiin Bregenzissä kuin upeisiin alppimaisemiin Itävallassa ja Sveitsissä.

Kirjoittaja on Keliakialiiton toiminnanjohtaja. Artikkeli on julkaistu Gluteeniton elämä -lehdessä 4/2025.

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat artikkelit