Keliakiaa kannattaa tutkia herkästi
Keliakian riskiryhmiin kuuluvia kuten muita autoimmuunisairauksia sairastavia tai keliakiaa sairastavan henkilön lähisukulaisia suositellaan tutkimaan kattavasti. Ensisijaisesti käytetään seerumin IgA-luokan kudostransglutaminaasi- ja endomysiumvasta-aineiden tutkimuksia. Huomioithan, että keliakiatutkimukset tulee tehdä gluteenia sisältävän ruokavalion ollessa käytössä. Jos gluteeniton ruokavaliohoito on jo aloitettu ei tutkimustulokseen voi luottaa.
Koska keliakiaa sairastavilla esiintyy muuta väestöä enemmän selektiivistä IgA-puutosta, on syytä määrittää seerumin IgA-pitoisuus, sillä edellä mainitut keliakiavasta-ainetutkimukset eivät silloin anna oikeaa tulosta. IgG-luokan kudostransglutaminaasivasta-aine tutkimuksia määritetään vain silloin, kun henkilöllä on IgA-puutos.
Jos vasta-aineet eivät ole riittävän koholla
Jos keliakiavasta-ainepitoisuudet ovat matalat tai tilanne on muuten epäselvä, diagnoosiin tarvitaan ohutsuolen koepala. Epäiltäessä alkavaa keliakiaa tulee konsultoida erikoissairaanhoitoa jatkohoidosta. Gluteenitonta ruokavaliota ei tule aloittaa kokeeksi.
Ihokeliakiassa vasta-aineet eivät aina ole koholla, jonka vuoksi ihokeliakiaa ei voi todeta vasta-aineiden perusteella. Ihokeliakian diagnosoimiseen tarvitaan ihottuma alueen vierestä terveeltä iholta otettava koepala, joka tutkitaan suoralla immunofluoresenssimenetelmällä. Ihokeliakian toteaa aina ihotautien erikoislääkäri.
Riskiryhmien seulonta
Ensimmäisen asteen sukulaisille (vanhemmat, lapset, sisarukset) seulonta voidaan tehdä harkinnan mukaan kymmenen vuoden välein tai aina, kun se oireiden perusteella on aiheellista. Lapsilla seulonnan toistaminen harkitaan tapauskohtaisesti.
Tyypin 1 diabeteksen Käypä hoito -suositus suosittelee seulontaa diabeteksen diagnoosivaiheessa ja sen toistamista 5 vuoden välein harkinnan mukaan. Myös muita autoimmuunisairauksia sairastaville suositellaan keliakiavasta-aineiden määrittämistä harkinnan mukaan.
Keliakian mahdollisuus on syytä pitää mielessä, jos potilaalla on:
Perinnöllinen alttius
- Lähisuvussa keliakiaa (vanhemmalla, sisaruksella tai lapsella)
Muu sairaus, johon liittyy suurentunut riski sairastua keliakiaan:
- Tyypin 1 diabetes
- Kilpirauhasen autoimmuunitaudit
- Sjögrenin oireyhtymä
- Downin oireyhtymä
- Addisonin tauti
- Selektiivinen IgA-puutos
- Autoimmuunihepatiitti
Suoliston ulkopuolisia oireita:
- Ihokeliakiassa (dermatitis herpetiformis) voimakkaasti kutiseva, pienirakkulainen ihottuma (kyynärpäät, polvet, pakarat ja hiuspohja)
- Keskus- tai ääreishermostoon liittyviä oireita (neuropatia ja ataksia)
- Niveloireita
- Hedelmättömyyttä tai toistuvia keskenmenoja
- Puberteetin viivästyminen
- Menopaussin aikaistuminen
- Luukato (osteopenia, osteoporoosi tai osteomalasia)
- Pysyvien hampaiden kiillevaurio, toistuvia limakalvovaurioita suussa tai kielessä (aftoja)
- Maksaentsyymiarvojen (P-ALAT, P-ASAT) lievä suureneminen tai maksan vajaatoiminta
- Psyykkisiä oireita
- Lapsilla pituuskasvun hidastuminen
Keliakian klassisia oireita:
- Jatkuva ripuli ja erilaiset vatsavaivat
- Ummetus tai suolen toiminnan vaihtelu
- Anemia (myös folaatin tai B12-vitamiinin puute)
- Laihtuminen (nykyisin suuri osa potilaista on normaali- tai ylipainoisia)
- Ravintoaineiden imeytymishäiriöt (raudanpuute ilman anemiaa, mikro- tai makrosytoosi tai seerumin pieni kalsium- ja D-vitamiinipitoisuus)
- Huom! Oireettomuus ei sulje pois keliakiaa