Siirtymävaihe lapsuudesta nuoruuteen haastaa keliakian hoitoa
Uutisen tyyppi: Artikkeli
Keliakiaa sairastavia lapsia hoidetaan Suomessa aluksi lastentaudeilla, josta hoito siirtyy perusterveydenhuoltoon yksilöllisen suunnitelman mukaisesti. Huoltajat ovat tärkeitä hoidon toteutuksessa, ja lapsi oppii vähitellen ottamaan vastuuta keliakian hoidosta ja gluteenittomasta ruokavaliosta myös itse. Näin hänellä on nuoruusiässä hyvät valmiudet huolehtia terveydestään.
- Julkaistu
- Teksti Kati Kuusela, Marleena Repo ja Laura Kivelä
- Kuvat Laura Tammisto
Siirtymävaihe lapsuudesta nuoruuteen on tärkeä, jotta keliakian hoito sujuu aikuisuudessakin.
Keliakian hoitona on pysyvä ja tiukka gluteeniton ruokavalio, jonka avulla suurin osa potilaista tulee oireettomiksi, ja suolen limakalvovaurio paranee. Keliakian säännöllistä seurantaa suositellaan ruokavaliohoidon tukemiseksi ja mahdollisten haasteiden ja terveysongelmien havaitsemiseksi.
Seurannan erityisvaihe on hoidon siirtymä lastentaudeilta aikuispuolelle. Tämä tapahtuu usein samanaikaisesti, kun nuori käy läpi merkittäviä fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Siirtymävaiheeseen onkin tärkeää panostaa, jotta nuori saa riittävät tiedot ja taidot sairauden hyvään hoitoon myös aikuisuudessa.
Lasten keliakian seuranta
Suomessa alle 16-vuotiaiden keliakiaan sairastuvien potilaiden diagnoosi sekä hoidon alkuvaihe ja seuranta on keskitetty erikoissairaanhoidon lastentautien yksiköihin. Seuranta suositellaan suunnittelemaan yksilöllisesti. Tyypillisesti se on alkuun tiheämpää ja harvenee, kun oireet helpottavat, vasta-ainetasot normaalistuvat eikä lapsen terveydestä ole erityistä huolta.
Tällä hetkellä ei ole täysin selvää, mikä olisi paras tapa järjestää seuranta. Käytännöt vaihtelevat alueittain sen suhteen, jatkuuko lapsipotilaan seuranta tilanteen vakiinnuttua erikoissairaanhoidossa lastentaudeilla vai siirtyykö se perusterveydenhuoltoon. Seurantakäynnit voivat toteutua hoitajan, ravitsemusterapeutin, lääkärin tai näiden kaikkien toimesta.
Keliakian seuranta mahdollistaa potilaan voinnin säännöllisen arvioinnin ja, lasten kohdalla, myös kasvun ja kehityksen seurannan. Seuranta tukee gluteenittoman ruokavalion noudattamista ja mahdollistaa hoitamattomaan keliakiaan liittyvien komplikaatioiden ja mahdollisten liitännäissairauksien varhaisen toteamisen.
Käyntien yhteydessä voidaan tehdä lääkärintarkastus, mitata pituus ja paino sekä tarkastaa verinäytteestä keliakiavasta-ainepitoisuudet. Tarvittaessa voidaan ottaa muita laboratoriokokeita, etenkin, jos niissä on ollut poikkeavuuksia diagnoosihetkellä. Lisäksi keskustellaan mahdollisista oireista sekä gluteenittoman ruokavaliohoidon toteutumisesta ja siihen liittyvistä haasteista.
Nuoruusikä jatkuu 24-vuotiaaksi
Nuoruusikä määritellään lapsuuden ja aikuisuuden väliseksi ajanjaksoksi, joka alkaa murrosiästä. Nuoruuden loppumista on kuitenkin vaikeampi määritellä. On ehdotettu, että nyky-yhteiskunnan normeihin ja aivojen kehityskauteen perustuen nuoruusikä käsittäisi ikävuodet 10–24.
Nuori on herkässä kehitysvaiheessa niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisen kehityksen osalta. Kehossa ja mielessä tapahtuu suuria muutoksia hormonaalisten tekijöiden, puberteetin ja seksuaalisuuden kehityksen vuoksi.
Kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat nuoruusikään liitettäviin odotuksiin. Ennen aikuisuuteen siirtymistä nuori alkaa itsenäistyä vanhemmistaan ja ottaa lisää vastuuta. Samalla ystävien merkitys korostuu ja identiteetti ja kognitiiviset taidot kehittyvät. Näiden moninaisten muutosten keskellä aivojen vielä keskeneräinen kehitys voi kuitenkin altistaa nuoren riskinotolle.
Pitkäaikaissairaus haastaa nuorta
Pitkäaikainen sairaus, kuten keliakia, voi aiheuttaa haasteita nuoren identiteetin muodostumiselle, kuormittaa mieltä, sekä vaikuttaa vuorovaikutussuhteisiin vanhempien ja ystävien kanssa. Toisaalta nuoruusikä itsessään voi aiheuttaa haasteita sairauden hoitamisen kannalta. Nuoren tulisi ottaa yhä enemmän vastuuta omasta hoidostaan samanaikaisesti, kun elämässä tapahtuu muitakin merkittäviä muutoksia.
Nuoruudessa korostuu myös tarve kuulua ikätovereiden joukkoon. Gluteenitonta ruokavaliota ja sen myötä keliakiaa on vaikea piilottaa, sillä ruoka on läsnä monissa sosiaalisissa tilanteissa. Tarve kuulua joukkoon voi altistaa ruokavaliohoidosta lipsumiselle. Eri-ikäisiä vertailtaessa onkin havaittu, että nuorilla on eniten haasteita gluteenittoman ruokavalion noudattamisessa.
Hoidon siirtymä usein 16-vuotiaana
Hoitovastuun siirtyminen huoltajilta nuorelle itselleen tapahtuu usein samanaikaisesti hoitopaikan muuttumisen kanssa. Parhaassa tapauksessa lapsi voisi kuitenkin osallistua keliakian hoitoon ja gluteenittoman ruokavalion toteuttamiseen pienestä pitäen vastuun lisääntyessä vähitellen. Yleisesti ottaen pitkäaikaissairauksien hoidon siirtymävaihe eli transitio lastentaudeilta aikuispuolelle ajoittuu nuoruusikään ja tapahtuu Suomessa useimmiten 16 vuoden iässä.
Sopivasta iästä käydään kuitenkin keskustelua. Keliakian osalta hoidon siirtymää on toistaiseksi tutkittu vain vähän. Suositukset siirtymän toteuttamisesta perustuvat lähinnä asiantuntijamielipiteisiin ja sovelluksiin muiden sairauksien hoitomalleista. Saamme pian tuloksia Suomessa tehdystä tutkimusprojektista, jonka tavoitteena on selvittää keliakian seurantaan ja hoidon siirtymään liittyviä avoimia kysymyksiä.
Nuorelle itselleen kerrottava sairaudesta
Kun hoitovastuu siirtyy aikuispuolelle, perhettä rohkaistaan antamaan nuorelle tilaa ja vastuuta oman sairautensa hoidosta. Huoltajien vahva tuki on kuitenkin edelleen tärkeää.
Jos keliakiadiagnoosin on saanut lapsuudessa, tieto sairaudesta ja sen hoidosta on kerrottu pääasiassa lapsen huoltajille. Nuorella voi siksi olla puutteellinen käsitys omasta sairaudestaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että nuoren kanssa käydään läpi, mistä keliakia johtuu, miten diagnoosi on aikanaan tehty ja miksi keliakian hyvä hoito on tärkeää. Nuorelle tulee kertoa, mitä keliakian hoitamatta jättäminen tarkoittaa sekä ajankohtaiselle että pitkäaikaiselle terveydelle.
Siirtymän tapahtuessa lastentaudeilta perusterveydenhuoltoon siirtyy myös vastuu seurannan toteutumisesta enenevästi nuorelle itselleen. On tärkeää varmistaa, että nuori tietää milloin, mistä ja miten hän voi varata ajan tuleville keliakian seurantakäynneille. Huoltajat voivat olla edelleen tarvittaessa apuna käytännön asioissa.
Hoidon siirtymävaiheessa opittuihin hoito- ja seurantarutiineihin panostaminen on erityisen tärkeää, sillä nuoren hyvä hoitotasapaino tässä vaiheessa vaikuttaa ennustavan hoidon onnistumista aikuisuudessa.
Kati Kuusela
Lääketieteen lisensiaatti Kati Kuusela on lastentauteihin erikoistuva lääkäri, joka tekee väitöskirjatutkimusta keliakian hoidon siirtymästä Tampereen yliopistossa.
Marleena Repo
Lääketieteen tohtori Marleena Repo työskentelee lastentauteihin erikoistuvana lääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja post doc -tutkijana Tampereen yliopiston Keliakiatutkimuskeskuksessa. Marleena on tutkimustyössään keskittynyt keliakian oireisiin, diagnostiikkaan ja seurantaan lapsipotilailla.
Laura Kivelä
Dosentti, lääketieteen tohtori Laura Kivelä työskentelee kliinisenä tutkijana Tampereen yliopiston Keliakiatutkimuskeskuksessa ja lastentauteihin erikoistuvana lääkärinä HUSissa. Hänen tutkimustyönsä keskittyy etenkin autoimmuunisairauksien seulontaan sekä keliakian diagnostiikkaan ja seurantakäytäntöjen parantamiseen.
Juttu on julkaistu ensin Gluteeniton elämä 2/2026 -lehdessä.